Säätyläisjoulu 1800-luvun Turussa

Pimeimpänä vuodenaikana säätyläiskodeissa vallitsi lämmin juhlatunnelma. Satiininauhat kiersivät ikkunaverhoja ja ruokapöydässä jäljiteltiin Ranskan hovikulttuuria. Kodissa tuoksuivat lämpimät mausteet ja havupuiden oksat, joilla huoneet oli somistettu.

Nykyisin hyvin tutuksi tulleet jouluperinteet, kuten lahjat, joulukortit, kuusi ja pukki ovat perua 1800-luvun kaupungissa asuvien säätyläisten joulunvietosta. Myös monet jouluherkut kinkusta piparkakkuihin ovat kulkeutuneet säätyläisten juhlapöydistä nykypäivän joulupöytiin. Perinteisen idyllisenä pitämämme maalaisjoulu onkin keskieurooppalaisen kaupunkilaisjoulun jäljitelmä, joka kantaa mukanaan kristillisiä juuria ja kekriin liittyviä tapoja ja uskomuksia.

Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi

1800-luvulla Turussa joulun viettoon valmistauduttiin lähes koko vuoden ajan.

– Jouluolut pantiin tulemaan, kynttilöitä valettiin, ruokia valmistettiin ja koti siivottiin ja koristeltiin hyvissä ajoin ennen joulun pyhiä, kertoo Turun kaupunginmuseon yleisötyön tuottaja Tuula Hänninen.

Tuomaan päivänä 21. joulukuuta aloitettiin joulunvietto. Tuona vuoden pimeimpänä päivänä piti suurimmat työt olla tehtynä, sillä Tuomaan päivänä laskeuduttiin hiljentymään ja pyhittämään aikaa levolle ja yhdessäololle perheen kesken. Säätyläiskoti oli pyynätty ja koristeltu havuoksin ja samettinauhoin. Pöytiin oli asetettu valkoiset liinat ja jouluruuat notkuivat odottaen syöjiään.

Valmistelut huipentuivat jouluaattoon ja joulupäivään, jolloin perheissä hiljennyttiin jouluevankeliumin äärelle, laulettiin joululauluja, nautittiin runsaista aterioista ja pelailtiin perheen kesken. Moni turkulainen kävi myös joulurauhan julistuksessa ja kirkossa. Kansan parissa uskottiin, että ensimmäisenä kirkosta tielle ehtinyt saa hyvää onnea tulevaan vuoteen.

Riehakkaampi joulunvietto aloitettiin vasta tapaninpäivänä, jolloin reet valjastettiin kyläilyjä varten. Pyhistä nautittiin loppiaiseen tai Nuutin päivään saakka, talon tavoista riippuen. Siinä missä hyvä Tuomas toi joulun, paha Nuutti vei sen pois, kantaen mukanaan pitkän juhlattoman jakson.

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki

1800-luvun turkulaisen säätyläisperheen joulupöydässä sekoittuivat hovikulttuurin ja satokauden ylensyöntiin liittyvät tavat. Joulupöydän antimina tarjoiltiin perinteisesti leipää, perunasalaattia, kalaa sekä kinkkua, jonka kanssa syötiin vanukasta ja hyytelöä. Säätyläiskodeissa syötiin myös ohrasta valmistettua joulupuuroa.

–  Pöydän kruunasi korkea leipäkeko, jossa oli monista eri viljoista tehtyjä leipiä, ja onnea tuova kylvökakko eli toukoleipä, joka kulki juhlasta juhlaan leipäkeossa. Leipien runsaudella haettiin seuraavalle vuodelle sato-onnea, kertoo Hänninen.

Vaikka runsaasti pantua jouluolutta juotiin lähes joka perheessä, säätyläiskodeissa kilisteltiin myös hienommilla tuontiviineillä. Ranskalaista hovia pyrittiin jäljittelemään hienostuneissa jouluruuissa, juhlapöydän tavoissa ja koristeellisessa kattauksessa. Kauppalaivalta saatettiin ostaa ostereita ja erilaisia viinejä, jotka aseteltiin maisteltavaksi joulupöytiin.

Kahvipöydässä taas herkuteltiin kuivahedelmäkakuilla, sokerileivillä, marengeilla, krokaaneilla ja marmeladilla. Myös piparkakuilla pantiin suut makiaksi, sillä niihin uskottiin liittyvän terveyttä edistäviä vaikutuksia.

Kuusen tuoksua ja lahjapakettien rapinaa

Kun turkulaiset kadut olivat pimeän peitossa, kodeissa sytyteltiin kynttilöitä ja vietettiin pitkiä pyhiä pelailun ja tinan valannan äärellä. Sulatetun tinan muodoista yritettiin ennustaa tulevan vuoden satoa ja onnea rakkausrintamalla.

Kaisa Koiviston, Hannele Nymanin ja Marjo-Riitta Saloniemen (2009) mukaan tuntemamme joulupukki, joulukoristeet ja lahjaperinne kulkeutuivat Saksasta Suomeen porvariston vaurastumisen myötä 1800-luvulla. Myös Zachris Topeliuksella oli merkittävä vaikutus jouluun lasten juhlana, johon kuuluivat joululaulut, lahjat ja kuusi.

Säätyläisperheiden lahjat olivat 1800-luvun puoliväliin saakka suurimmaksi osaksi käsitöitä, kankaita ja karamelleja. Kaupankäynnin vilkastuessa Turussa ostettiin pukinkonttiin myös kauempaa tullutta tuontitavaraa.

– Säätyläisperheissä annettiin lahjaksi myös ylellisyysveron alaisia, kauppalaivalta ostettuja tuotteita, kuten hattusulkia ja hansikkaita, koruja ja posliiniastioita, kertoo Hänninen.

1800-luvulla joululahjat käärittiin kankaisiin, paperiin tai rasioihin, ja ne saatettiin myös sinetöidä tirkistelijöiden varalta. Lahjat toi sarvipäinen ja nurinpäin puettuun turkkiin sonnustautunut pukki, jota tuli kestitä hyvän onnen pitimiksi. Joulupukin tuloon liittyi myös karnevalistisia piirteitä, jotka rikkoivat porvarisperheiden hillittyä juhlatunnelmaa, kirjoittaa Eero Perunka teoksessaan Joulupukki – Tuhatvuotinen arvoitus (2020).

Koiviston, Nymanin ja Saloniemen (2009) mukaan myös kuusen tuonti sisälle kulkeutui Saksan porvariskulttuurista Suomeen 1800-luvulla. Monien muiden joulutraditioiden tapaan joulukuusiperinne levisi ensin yläluokan keskuudessa, jonka jälkeen tapa saavutti kaupunkiporvariston ja maaseudun sivistyneistön. Kansakoulujen kuusijuhlien myötä perinne levisi kansan syviin riveihin.

Aluksi joulukuuset olivat pelkistettyjä, mutta 1800-luvun jälkipuoliskolla niitä alettiin koristeilla valtioiden lipuilla, hopealankakoristeilla, kangasnauhoilla, kreppipaperiruusuilla ja omenilla. Säätyläisperheen kuusessa saattoi roikkua lasipalloja, kun taas oljet ja munankuoret koristivat talonpoikien havuja. Joulupuu heijastelikin perheen sosiaalista asemaa ja vaurautta.

Sääty ja asuinpaikka vaikuttivat lopulta siihen, miltä joulu näytti. Varakkaan säätyläisperheen joulu Turussa saattoi olla hyvin erilainen verrattuna Luostarinmäen vähävaraisemman väestönosan jouluun. Vauraus näkyi jouluruuissa, lahjoissa, joulukoristeissa sekä tapakulttuurissa, kuten joulukorttien lähettämisessä.

Säätyyn katsomatta joulu oli Turussa pitkien ja pimeiden pyhien aikaa, jolloin nautittiin herkullisista aterioista, vietettiin aikaa perheen kesken ja käytiin joulukirkossa.

Lähdekirjallisuus:

Koivisto, Kaisa; Nyman, Hannele & Marjo-Riitta Saloniemi, Joulupuu on rakennettu: suomalaisen joulukuusen tarina (2009)

Perunka, Eero, Joulupukki: Tuhatvuotinen arvoitus (2020)

TEKSTI: REEA VIITASALO — KUVAT: PASI LEINO, ANNEKE SMEDINGA & ANIA PADZÍK